Kuvataiteen koulutuspäällikkö Päivi Takala kertoo omasta polustaan savitöiden maailmaan.
Minusta tuli keraamikko, sillä halusin opiskella käytännöllistä taidetta. Urani alkuvaiheessa olin päätoiminen keramiikkataiteilija. Tein käyttö- ja taidekeramiikkaa, sekä olin ahkerasti mukana näyttelytoiminnassa. Kävin taiteilijaresidensseissä ulkomailla oppimassa uutta. Olen aina ollut, ja edelleen olen mahdottoman kiinnostunut savesta ja keramiikasta. Keramiikkahan on poltettua savea. Olin myös sivutoiminen tuntiopettaja Kansalaisopisto Jukolassa (nyk. Nurmijärven Opisto), joten olen täällä Nurmijärvellä vaikuttanut keramiikkakursseihin jo 24 vuotta. Jossakin vaiheessa, vuosien saatossa prosentuaalisesti suurempi osuus minussa taiteilijana ja tuntiopettajana vaihtoivat paikkaansa. Nykyään harrastan keramiikkataiteilua ja kuvataiteen koulutuspäällikkönä teen luovaa työtä suunnittelemalla Nurmijärven Opistolle ihania kursseja. Siinä lyhyt johdatus suhteestani saveen.
Savi on yksi vanhimmista materiaaleista, jota ihminen on hyödyntänyt astioihin, koriste-esineisiin ja rakentamiseen. Savessa kyllä on jotain erityisen kiehtovaa – sitä löytyy lähes kaikkialta luonnosta ja sitä on mukava muotoilla, se rentouttaa. Kun kädet painuvat pehmeään saveen, tuntuu kuin palaisi alkujuurilleen. Saven työstöön ”uppoaa” ja kärsivällisyys kasvaa, jotka ovat erinomainen vastakohta nykypäivän kiireiselle elämälle. Kärsivällisyys kasvaa, sillä ennenkuin teos on valmis, on monta välivaihetta. Muotoilemisen jälkeen savityö kuivataan ja esipoltetaan, jonka jälkeen se koristellaan/lasitetaan ja poltetaan uudelleen. Erityisen ihana hetki on, kun polttojen jälkeen saa uunista valmiin esineen. Se ei yleensä vastaa ennalta luotua mielikuvaa, ja johon on tutustuttava ja rakastuttava uudelleen.
Keramiikan tekeminen tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia. Aloittelija voi aloittaa perustekniikoilla astioista ja kokeneemmat voivat haastaa itsensä monimutkaisemmilla projekteilla. Perustekniikoita ovat makkaratekniikka, levytekniikka, peukalointi, vapaa muotoilu, apumuottityöskentely ja dreijaaminen. Varmaan muitakin nimityksiä on, sillä rakkaalla lapsella on monta nimeä. Savityöskentely ei tunne ikärajoja. Lapsille savityöt tarjoavat mahdollisuuden leikkiä ja oppia samalla kädentaitoja. Nuoret ja aikuiset löytävät savitöistä uuden tavan ilmaista itseään ja nauttivat sen terapeuttisesta vaikutuksesta – kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Keramiikka ei ole pelkästään harrastus, vaan se voi tuoda iloa myös arkeen. Omatekemät astiat ja taide-esineet ilahduttavat arjessa. Kun kuppi on itse tehty tai aamupuuron syö omasta kulhosta, arki tuntuu juhlalta. Kansalaisopiston keramiikkakurssitarjonta on laajaa, jokaiselle ikäryhmälle ja tasolle opiston tarjonnasta löytyy jotakin: uutuutena keväällä 2025 on keramiikkakurssi pariskunnille, jonne tullaan YHDESSÄ tekemään savitöitä ja tuloksena on YHTEINEN projekti – innolla vaan odottelen, kuinka kurssi-idea otetaan vastaan.
Savi ja keramiikka on päivä trendi. Savitöiden suosio näkyy kaikkialla: keramiikkakurssit täyttyvät ennätysajassa ja toki kysyntään pyritään vastaamaan toteuttamalla lisäkursseja. Tervetuloa tutustumaan saven saloihin ja suloihin!
Päivi Takala
Koulutuspäällikkö, kuvataide
