Nurmijärven Opiston 65. juhlavuosi on lopuillaan. Keräsimme asiakkailta vuosien varrelta muistoja opiston kursseilta ja tapahtumista. Julkaisemme loppuvuoden aikana kaikki viisi tarinaa, joita saimme. Lämmin kiitos osallistujille.
✏️✏️✏️✏️✏️
 
Osa 1: Merjan tarina ❤️
 
Minun Opiston tarinani.
Tulin tuntemaan Nurmijärven Opiston ystäväni kautta. Hän pyysi minua noin 30 vuotta sitten mukaan posliininmaalauskurssille. Olin juuri eronnut. Kävin töissä ja lasten kanssa keskenämme eläen, tunsin itseni toisinaan hyvinkin yksinäiseksi. Tämä pyyntö tuli niin oikeaan aikaan, vaikka vastaukseni olikin: ”En osaa edes piirtää, saatikka maalata”! Kuulin, että ihana tuttavani, sukulaiseni, toimi opettajana tuolla kurssilla, niin lähdin mukaan. Voi miten iloinen, lämminhenkinen ja kannustava ryhmä meillä olikaan. Nämä viikoittaiset kokoontumiset toivat aivan uskomatonta sisältöä elämääni.
Mitä pidemmälle kurssi eteni sitä enemmän aloin innostua. Kun innostuin ja opettaja kannusti, maalasin ”hulluna” lautasia, kahvikalustoja, tauluja, kippoja ja kuppoja. Ystäväni kanssa lähdimme kesäisin viikon kestäville posliininmaalaus-leireille. Pienimuotoisesti jopa myin tuotoksiani.
90-luvun lopulla siirryin posliininmaalauksesta öljyvärimaaluksen pariin. Opettajan nimeä en muista, mutta oli mahtavan mukaansatempaava, kaikki huomioiva, kannustava mies henkilö. Näin alkoi öljyvärimaalaus harrastukseni rytinällä liikkeelle. Vuosien varrella opettajat ovat vaihtuneet ja ryhmätkin osin.
Noin 5-6 vuotta opiskelin englannin kieltä opistolla ja eräänä vuonna olin mukana valmistamassa Martta-nukke kurssilla Pipsa-nuken. Maalaus harrastustani en ole jättänyt. Öljyvärikurssin ohella aloin noin viisi vuotta sitten maalata myös ikoneita opiston tarjoamalla kurssilla. Viimeisin taiteen haara näiden lisäksi on kaksi vuotta ollut savikeramiikka. Olen aivan hullaantunut tästä saven läträämisestä ja esineitä syntyy tuhka tiheään.
Olen neljä vuotta ollut onnellisesti eläkkeellä, niin nämä useammat kurssit ovat nykyisin mahdollisia. Liityin Nurmijärven Taideyhdistykseen ja sen myötä on töiden näyttelytkin olleet mahdollisia. Toki opiston kevätnäyttelyissä ovat osa töistämme aina esillä.
Minä, joka en koskaan osannut piirtää tai maalata, olen saanut aikaan töitä, jotka ovat päätyneet jopa kotien seinille. Se mitä harrastukseni on minulle antanut, olen sanaton. Suurta 😄 taiteilijaa minusta ei ole tullut, eikä se ole ollut tarkoituskaan, Mutta se mitä mahdollisuuksia opiston tarjoamat kurssit voivat meille antaa, on rajaton.
Opiston ”henki” on mielestäni lämmin ja todella kannustava. Opettajat ovat hyviä, jopa loistavia osin. Henkilökohtaisesti koen opiston merkityksen suurena niin sivistyksen, kuin yhteisöllisyyden suurena kulmakivenä kuntalaisille.
✏️✏️✏️✏️✏️
 
Tässä osa 2: Aleksin tarina ❤️
 
Olen ottanut klassisen laulun laulutunteja Nurmijärven Opistossa Tuire Grönthalilta noin vuodesta 2011 lähtien. Lyhyesti sanottuna: tämä matka on ollut ikimuistoinen ja se on ollut ja tulee olemaan minulle elämänmittainen ilo!
 
Aluksi lauloin puoli vuotta kevyttä musiikkia, jonka jälkeen opettajan kannustamana aloitin klassisen laulun ja sillä tiellä olen edelleen.
Oman laulutekniikan kehittäminen ja oman äänen löytäminen osaavan opettajan opetuksessa on ollut motivoivaa, koska olen hänen ansiostaan kehittynyt laulajana hurjasti, kerännyt ohjelmistoa ja alkanut myös säännöllisesti treenata laulua itsenäisesti.
Klassisen laulun opiskelun ansiosta olen myös (vain joitakin mainitakseni 😊) saanut uusia lauluystäviä, päässyt näyttelemään, tanssimaan ja laulamaan Nurmijärven Opiston Operetti Jukolassa, tehnyt laulututkintoja, ollut mukana Nurmijärven Opiston Razorblade-bändiprojektissa, kehittynyt lauluyhtyelaulajana ja innostunut siksi erityisesti kuoromusiikin säveltämisestä ja sovittamisesta, menestynyt koelauluissa ja tullut valituksi useampaan laulukilpailuun sekä esiintynyt freelancerina muiden muassa Suomen Kansallisoopperassa, Musiikkitalossa ja Opera Tellus -yhdistyksen produktioissa. Laulutunnit jatkuvat edelleen ja myös kotiharjoittelu motivoi erittäin paljon.
✏️✏️✏️✏️✏️
 
Osa 3: Eijan tarina ❤️
 
Syksyllä 1982 pikkuserkku pyysi, että osallistun hänen kanssaan Tekstauskurssille.
Emme tienneet, mitä siellä opetetaan. Käsitöitäkö? Kun sitten astuimme Rajamäen ala-asteen kivikoulun luokkahuoneeseen, vastaamme tulvi tussin haju.
Nyt sitten osaan tehdä mainostekstausta. Tekstaus alkaa alhaalta ylös leveällä tussilla.
Se on ollut hyödyllinen taito elämän varrella, kun on järjestetty lasten koulun myyjäisiä.
 
Isoäidin hellan kaakelointi on edelleen paikoillaan merkinnällä EH84.
Soili Uronen viikoittain Rajamäellä ohjasi ja poltti ruusunkuviamme posliinille.
✏️✏️✏️✏️✏️
 
Osa 4: Salmen ja Kaarlon tarina ❤️
 
Nyt on 25.2.21 sekä iltaa vietämme kotona …
Muuta sanaa ei kuulu joka puolelta kuin KORONA.
Siihen sanaan on jo ihan kyllästyin, päätin yrittää muistella entisiä aikoja, kun olimme
laulamassa.
On ihanaa kun olemme saaneet harrastaa laulua, jokainen omalla äänellään.
Sitä ennen kun alamme laulaa, meillä on äänenavaus. Se on eläkeläisille päivän kohokohta, saa ottaa oman kansion ja lähtee laulamaan, Nurmijärvelle sekä Rajamäkeen.
Harjoitella entisajan lauluja sekä uusia ja mitä parasta päästä esiintymään sekä laulaa eri kielillä Tuiren johdolla. Niitä on 4 kpl: englanti, italia, ruotsi sekä espanja. Mutta Tuire tietää, miten asia hoidetaan.
Mieleeni jäi myös esitys Pitkä kuuma Kesä. Nuoruus tuli mieleen ja omat seikkailut.
 
Ennen joulua esiinnyimme Nurmijärven kirkossa Lyhtykonsertissa. Kirkko oli valaistu kyntteleillä.
Esityksiä on ollut myös Seurakuntakeskuksessa Nurmijärven ja Rajamäen ihmisten kanssa
Tuiren ja Arjan johdolla, Yhteisvastuu-keräys. Myös Palvelutalossa on laulettu.
Muistelen mitä Arjan johdolla ollaan laulettu. Matkalaukku jäi Berliniin, Akselin ja Elinan häävalssi.
Silloin oli Nurmijärven pelimannit myös soittamassa. Pääsi myös musiikin johdolla pyörähtämään
lattialle.
 
Venäjän kieli on harjoiteltu sekä kivasti opittu. Tuulikin myötä. Olipahan se ihanaa aikaa silloin.
Mieleeni tulee vielä esitys Myrskyluodon Maija. Siihen esitykseen lämpenimme itse, kun esiinnyimme sekä
katsojat salissa. Laulusta voisi paljon kirjottaa mietteitä, ajatuksia, miten olemme kokeneet laulun sanoman. Milla Vanhanen on tehnyt DVDn, jota olemme katselleet.
 
✏️✏️✏️✏️✏️
 
Osa 5: Seniorirouvan tarina ❤️
 
Malmin lentokentästä on nyt puhuttu paljon, niin tuli mieleeni kertoa. Olen vuonna 1969 suorittanut kansalaisopisto Jukolassa yksityislentäjän lupakirjan teoriakurssit, jotka sisälsivät mm. sääoppia ja moottorioppia. Hyvinkään kentällä suoritin sitten lupakirjan 1971 eli tasan 50 vuotta sitten, sain sen Loppiaisena Malmilla. Lentämässä ei ollut yhtään muuta naista, kylältä oli muutamia miehiä kursseilla. Ainoana ilmeisesti suoritin lentämisenkin. Ei tullut paljoa lennettyä sen jälkeen, mies perusti liikkeen ja tuli paljon muuta työtä ja lapsetkin oli siinä. Nykyään käyn liikuntakursseilla. On tärkeää pitää itsensä kunnossa ja tekee pääkopallekin hyvää.